Ihmiselimistö toimii sähköllä, kuten kaikki muutkin eliöt. Jokaisessa patologisessa tilassa solujen normaali sähköinen toiminta on muuttunut vaurioalueella ja tieto tästä leviää keskushermostoon. Se ohjaa paranemista ja solujen uusiutumista oman rytminsä mukaan. Paranemisrytmiä voidaan nopeuttaa käyttämällä fysikaalisen hoidon keinoja. Fysikaalisiin hoitoihin kuuluvat lämpö- ja sähköhoidot.

Lämpöhoidot voidaan jakaa pintalämpöihin ja syvälämpöihin. Yleensä lämpöhoitoja käytetään ns. esihoitoina. Lämmön aiheuttamien kudosreaktioiden tarkoituksena on esim. tehostaa liikehoidon, nivelvenytyksen tai rentoutumisen vaikutusta.

• Pintalämmöt: käyttö suositeltavaa kun pinnallinen hoitovaikutus muutamasta millimetristä muutaman sentin syvyyteen on riittävä. Näitä ovat savi- ja höyrypakkaukset, parafiinihoito (erityisesti artroottisiin pikkuniveliin)
• syvälämmöt
us = ultraääni on nimensä mukaisesti äänienergiaa, joka johdetaan kudokseen väliaineen avulla. Ääniaallon edetessä kudoksissa se sitoutuu vähitellen niihin ja muuttuu lämmöksi. Suurin lämpötilanousu on eri kudostyyppien rajapinnoilla. Esim. jännevammat yleinen hoitokohde.

Viime aikoina sellaisten hoitomuotojen käyttö on vähentynyt, joissa lämpö toimii aktiivisena vaikuttajana. Syynä on se, että hoidettavassa kudoksessa on usein huono verenkierto, jolloin lämmön kuljettaminen pois kudoksesta ei toimi tyydyttävästi ja kudos saattaisi lämmetä liikaa. Ultraäänihoidoissakin käytetään enemmän sykkivää hoitotapaa. Kylmäpakkausten käyttö on suositeltavaa kaikkiin akuutteihin vaivoihin ja aina kun epäillään tulehdusta / turvotusta.

Sähköhoidot:
Sähköhoitojen kipua lieventävää vaikutusta on perusteltu ns. porttikontrolliteorian avulla. Tämän mukaan kipuportti "sulkeutuu" tehokkaimmin sähköärsytyksen vaikutuksesta.
Sähköhoitoihin kuuluvat IF (= interferenssi), TENS (= transkutaaninen eli ihon läpi kulkevaa elektronista neuraali- eli hermokudoksen ärsytystä). Näitä hoitoja käytetään kun kipualue on laaja, esim. selän alueen ongelmissa.
Didy eli diadynaaminen virta on melko ärhäkkää virtaa, esim. nilkan nyrjähdyksiin.

Kaikille fysikaalisille hoidoille on yhteistä se, että niitä käytetään hoidon alkuvaiheessa kun kivun lieventyminen/ poistuminen on tärkein tavoite. Heti kun kipu hellittää elimistö on rentoutuneempi, vastaanottavaisempi muille hoitomenetelmille. Kahden kipusähköhoitokerran jälkeen esim. voidaan edetä niin, että manuaalinen terapia painottuu. Kun aliliikkuva nivel on saatu liikkuvaksi, voidaankin pääpainoa terapiatilanteessa siirtää aktiivisiin lihasharjoituksiin ja kotiharjoituksien opettamiseen.